Talvisota

Kustu Heikki Rissanen muutti rakennuttamaansa suureen taloon Sodankylän taajuamaan 1920-luvun lopulla.

Suomen tasavallan presidenttinä ennen sotia toimi Pehr Evind Svinhufvud. Presidentti vieraili muun muassa Sodankylässä vuonna 1935. Taloudellisesti elettiin vielä lama-ajan jälkimainingeissa, mutta tilanne oli paranemassa. Maailmalla käytiin taisteluita: Italia oli hyökännyt Abessiniaan, ja Natsi-Saksa oli jo aloittanut juutalaisvainot sekä asevoimiensa laajentamisen, mikä huolestutti Eurooppaa.

Natsi-Saksan nousu aiheutti epävarmuutta Euroopassa. Saksa valtasi röyhkeästi alueita, joilla asui saksalaisia. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat kahden diktatuurin välillä hyökkäämättömyyssopimuksen, Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, joka allekirjoitettiin 23.8.1939. Sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa Saksa ja Neuvostoliitto sopivat etupiirijaosta. Tuossa jaossa Suomi annettiin Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.

Neuvostoliitto esitti Suomelle syksyllä 1939 aluevaatimuksia, joihin ei voitu suostua. Tilanne eskaloitui, ja Suomi joutui sotaan. Talvisota syttyi 30.11.1939. Neuvostoliittolaiset aloittivat voimakkaan hyökkäyksen, johon liittyi myös rajuja pommituksia, myös Sodankylää pommitettiin. Sodankylän pommituksissa Kustu Rissasen navetta tuhoutui, onneksi lehmät olivat tuolloin turvassa Välitalossa.

Neuvostoliiton sotilaiden lähestyessä Kemijärveä ja Pelkosenniemeä itäisimmän Lapin asukkaat oli evakuoitava. Rissasen suvun jäseniä evakuoitiin Kittilän alueelle.

Martta Alangon, Mykkänen, o.s. Rissanen muistelus 25.03.2000

Asuin Helsingissä, kun neuvottelut syksyllä 1939 Neuvostoliiton kanssa alkoivat. Olin synnytyssairaalassa Kätilöopistolla lokakuussa, kun kaupungin asukkaita alettiin evakuoimaan maaseudulle.

Itse kukin meni sinne, missä oli tuttavia tai sukulaisia. Minulla oli kuitenkin niin pitkä matka kotiseudulle, joten sanoin, etten vielä jaksa lähteä neljän päivän vanhan pojan kanssa. Lähdimme matkalle sitten, kun Jouni-poika oli kymmenen päivän vanha. Matka kesti monta vuorokautta junalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä autolla Sodankylään. Mieheni oli myös mukana.

Hänellä oli sotilaspassissa määräys, että jos sota syttyy, tulee ilmoittautua Lapin sotilaspiiriin. Sodankylässä elämä oli odottamista ja maailman menon seuraamista. Asuin entisessä kodissani poikani kanssa. Marraskuun viimeisenä päivänä sitten syttyi sota. Mieheni joutui sotaan Sallaan ja hän haavoittui siellä molempiin polviin ensimmäisenä sotapäivänä.

Me jouduimme lähtemään Sodankylästä evakkoon Kittilään. Isäni laittoi poikien ja rengin kanssa heinähäkistä asunnon. Ensin he laittoivat heinät reen pohjalle, sitten patjat alustaksi. Seinät laitettiin täkeistä ja katto matoista. Siitä tulikin aika lämmin huone. Ulkona oli pakkasta-40 astetta. Häkkiin asettui matkaa varten 10 henkeä, joista vanhin oli äitini. Nuorin oli 2 viikon vanha Pekkapoika äitinsä kanssa. Mukana oli myös kaksi toisella kymmenellä olevaa tyttöä.

Minulla oli mukana kaksikuukautinen Jouni-poika. Matka kesti monta päivää ja olimme yötä taloissa matkan varrella. Viimein tultiin määränpäähän Kittilään . Asunnoksi saimme pahaisen mökin, jossa meitä asui 8 henkeä. Sodankylää pommitettiin talvisodan aikana kovasti . Suurin osa ihmisistä evakuoitiin Kittilään. Muutamia jäi vartioon ja hoitamaan eläimiä. He tekivät koti- ja navettatyöt pimeän aikana. Päivisin, tuli tieto pommikoneiden lähestymiseshe laittoivat valkoiset lakanat päälleen ja menivät metsään piiloon. Pommitukset olivat niin kovia, että eläimet täytyi siirtää pois. Meidän eläimet vietiin kirkolta 18 kilometrin päähän entiseen kotiin, Välitaloon. Pari pavää sen jälkeen vihollisen koneet pommittivat tiilinavetan aivan murskaksi. Onneksi se oli tyhjennetty ennen sitä.