Evakko ja Lapin Sota

Jatkosodan loppuvaiheessa syksyllä 1944 Lapin siviiliväestö ja kotieläimet siirrettiin pois sodan jaloista, kun oli odotettavissa, että Suomen ja Saksan välille syttyy sota. Lapin asukkaat pelkäsivät joutuvansa jättämään kotinsa lopullisesti, sillä arveltiin puna-armeijan miehittävän Pohjois-Suomen. Syyskuun 1944 toisen päivän jälkeen alueella sai olla vain erityisluvalla.

Ruotsiin pakeni noin 56 000 suomalaista, ja 112 000 siirrettiin Pohjanmaalle. Sodankylän kirkonkylän asukkaat lähetettiin Kannukseen, Vaasan lääniin. Suurin osa siviiliväestöstä poistui syyskuun 16. päivään mennessä. Viimeiseksi kylän keskustaan jäivät väestönsiirron tehtävissä toimineet sekä puolustusvoimien palveluksessa olleet sotilaat ja lotat. Sodankylän siviiliväestö saatiin evakuoiduksi 19. syyskuuta 1944 mennessä, jolloin välirauhansopimus Neuvostoliiton kanssa solmittiin.

Välirauhansopimuksen mukaan saksalaisten oli poistuttava alueelta kahdessa viikossa, mikä oli käytännössä mahdoton tehtävä, sillä Saksalla oli Lapissa 200 000 miehen armeija tulevan talven varusteineen.

Elämä Kannuksessa oli työntäyteistä: asuttiin sijaisperheissä, ja koulun ohella vanhemmat lapset tekivät myös töitä.

Varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan alkoivat 20.9.1944. Saksalaiset vetäytyivät vähitellen kohti pohjoista ja Norjaa. Vetäytyessään he polttivat Lapin lähes täydellisesti. Rovaniemi tuhoutui kokonaan, ja Sodankylästä jäi vain seitsemän taloa polttamatta – yksi niistä oli Kustu Rissasen talo. Saksalaiset käyttivät Rissasen taloa sotilassairaalana, mikä saattaa olla syy siihen, miksi taloa ei poltettu.

Saksalaiset poistuivat Suomen maaperältä pääosin vuoden 1944 loppuun mennessä. Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Lapin käsivarresta 27. huhtikuuta 1945. Kyseisestä päivästä tuli myöhemmin kansallinen veteraanipäivä. Pitkä ja ankara sotien aikakausi oli ohi.

Talot oli poltettu, sillat räjäytetty ja alueen ovelasti miinoitettu, siitä aloitettiin Lapin uusi nousu.